Lousiana

Auts. Eilen illalla Mikon työpaikka oli juhlat ja ilmaista juomaa riitti. Tänään taitaa olla vähän pää kipeä. Muta ei mahda mitään, viimeinen viikonloppu Köpiksessä ja nyt olisi parasta tehdä viimeiset suuremmat retken. Suuntasimme humlebaekkiin, noin 30 minuutin junamatkan päähän Köpiksestä. Sieltä löytyi modernin taiteenmuseo Lousiana. Junalipun oston yhteydessä säästi muuten noin 100 kruunua, mikäli osti junamatkat ja sisäänpääsyn kaikki yhdessä juna-asemalta. Kannattaa muistaa tämä, jos on suuntana Lousiana.

Paikka oli aivan super hieno, piha ja arkkitehtuuri varsinkin. Näyttelyt mmm..nooo ihan ok. Olihan siellä se Yoko Ono. Jotenkin se pieni päänsärky, kirkuvat kakarat ja tilankäytöllisesti huonosti suunnitteltu näyttely pisti enemminkin hermo kireäksi. Mutta olihan se siis aivan mielettömän hieno paikka. Suosittelen!

Mun turreni siellä!

Lounasaika

Testissä lähinaapurin paikat Paleo ja Coffee Collective. Rankkaa tämä kotirouvailu 🙂

3 viikkoa Köpiksessä

Nyt se olis sitten menoa!

3023km, 47h ratin takana, 2,5 viikkoa tienpäällä, 25 kaupunkia rikkaampana

Meidän matka tuli päätökseen tänään. Ajettiin vielä Pohjaan moikaten Jussia ja Fiskarsin  maalaismarkkinoille ihmettelemään kovia hintoja. Lounasta syötiin Värssyssä. Nam! Kotimatkalla pysähdyttiin Siuntion kohdalla ja käytiin ihmettelemässä vielä vuosi sitten ihailemaamme tonttia. Pickalasta käytiin poimimassa maisseja.

Vaapukalle matka oli rankka, toinen silmistä luppasi viime metreillä.

Perillä!

Hanko

Matkan viimeinen etappi, Hanko, häämöttää edessä. Ajettiin Hankoon suoraan Raumalta, mitä nyt pysähdyttiin muutamaksi tunniksi Laitilaan siskoa moikkaamaan. Siitä sitten suoraan posotettiin Hankoon asti, vaikka alunperäinen suunnitelma oli pysähtyä vielä Turussa yöksi. Ajatus oli että saisimme lomallemme toisen hieman ”pidemmän” pysähdyksen eli peräti kaksi yötä kohteessa.

Emme olleet kumpikaan käyneet Hangossa aiemmin ja tuli aivan yllätyksenä, että kyseessä oli niinkin pieni paikka! Satuimme paikalle myös todella otolliseen aikaan sillä Hanko oli menossa ”kiinni” tänä viikonloppuna eli luvassa olisi Hankopäivät ja paljon ohjelmaa. Ravintoloiden puolesta Hanko ei kyllä kummoisia pisteitä meiltä saanut.

This is Hanko!

Vihdoinkin Rauma!

Päästiin piiiitkän päivän jälkeen vihdoin päätepysäkille eli Raumalle. Käytiin nopeasti asettautumassa hotellille ja kysästiin kaupungin paras ravintola respasta. Saatiinkiin sitten hyvä vinkki muutama kuukausi sitten avatusta ravintola Gotosta. Ja siis huh miten hyvää! Menee ihan top 10 ravintoloihin koskaan!

Kuvat kertonee enemmin kuin vuolaat sanani.

Diggailtiin kyllä Raumasta muutenkin. Vanhassa Raumassa oli jotain tosi paljon samaa, kun Porvoossa. Aika pieni paikkahan tää kuitenkin oli. Voisin silti tulla uudestaan Raumalle pelkästään tän ravintolan tähden 🙂

12 kilometrin huti

”Hei! Olkiluodon ydinvoimalaan olis 12 km. Käydäänkö??!!!” No eiköhän me sitten käydä, tuskin tänne muutenkaan tullaan?

Tietämättä edes siitä, onko Olkiluodossa mitään katsottavaa, poikettiin meidän reitiltä vielä kerran. Rauma, päivän päätepysäkki, olisi ollut jo todella lähellä, mutta me päätettiin mennä Olkiluotoon. Sekopäistä? Ehkä?

Kahdentoista kilometrin päästä tultiin portille. ”Saakohan tuosta mennä?” No muutkin meni, niin mentiin mekin. Ja Olkiluodon vierailukeskus löytyikin melkein heti portin jälkeen vasemmalta. Siis vierailukeskus? Kaikkea ne rakentaakin. Ehkä tähän liittyy joku lakisäädös, että ydinvoimaloiden pitää tarjota tietoa avoimesti ihmisille? Tiedä häntä. Vierailukeskus oli kuitenkin auki kahdeksaan asti arkipäivänä. Aika kreisiä, sanon minä. Niin ja ilmainen.

Näkymä ydinvoimalaan.

Vierailukeskuksesta löytyi paljon kaikenmoista teknistä vimpainta, nappia, nippeliä, videota ja muita opettavaisia pisteitä. Ainut vaan että ydinvoimasta puhuttiin koko näyttelyn ajan todella turvallisena asiana. Mulla ei ollut kertaakaan turvallinen olo. Itseasiassa toivoin pääseväni sieltä mahdollisimman pian pois.

Vierailukeskus oli aika kaukana itse reaktoreista, mutta sinne oli kyllä näköyhteys, sellainen tarkkaamo siis. Me pystyttiin katsomaan sieltä vierailukeskuksesta mitä työntekijät teki ja puhui siellä ydinvoimalassa. Aika hullua!

Mikko tarkkailee työntekijöitä.

Tavallaan Olkiluoto oli ihan mielenkiintoinen paikka. Jotenkin tuntui että kävi jossain missä ei olisi oikeasti saanut käydä. Käyköhän Olkiluodossa paljon turistibusseja?

 

Kaksi tuntia Porissa

Kamala nälkä!!! Meillä olisi kaksi tuntia aikaa viipyä Porissa, mitä täällä siis voisi tehdä?

Aluksi etsittiin meille ruokaa. Torin kupeesta löytyikin mukavan oloinen viinipaikka, jossa oli myös italialaishenkistä ruokaa tarjolla. Päätettiin jäädä siihen, sillä aikaa ei ollut nyt hukattavissa.

Vaikka jälkkärikiintiö alkaa olla aika täysi, ei tätä pikku kerros-pistaasi-valkosuklaa jälkkäriä voinut ohittaa.

Ravintolan omistajan vinkkasi meille, muutaman kohteen missä ehdittäisiin vielä noin tunnissa pyörähtämään. Suuntana siis ainankin Kirjurinluoto!

Pyhän Olavin Kirkko

Olen kauan haaveillut pääseväni näkemään Kuutti Lavosen teokset Pyhän Olavin Kirkossa ja nyt siihen tuli oiva tilaisuus. Suuntamme oli seuraavaksi Länsirannikko, joten Vammala jäisi todella näppärästi matkan varelle.

Tuomiokirkko

Ensin löydettiin Vammalasta Tuomiokirkko. Aika massiivisen työn he olivat saaneet tehtäväkseen, mietin. Käveltiin kirkkoon sisään ja todettiin, että taidettiin löytää väärä kirkko 😀 Eihän täällä mitään nykytaidetta ole seinällä. Hyvin perinteistä kirkkotaidetta sen sijaan.

Aika A-luokan lepopaikat

Laskettiin navigaattoriin uudet koordinaatit ja kyllä se Pyhän Olavin Kirkkokin sitten löytyi, kapean hiekkatien päästä.

Pyhän Olavin Kirkko

Pyhän Olavin Kirkko siis tuhopoltettiin ja sen takia nyt Kuutti Lavosta ja Osmo Rauhalaa pyydettiin maalaamaan ristintie ja alkukertomus uuteen kirkkoon. Aika vakuuttavia töitä. Satuttiin vielä opastetun kierroksen aikaan, joten saatiin kuulla myös tarkemmin töiden ideologiaa, symboliikkaa ja työprosessia.

Kuutti Lavosen töitä.

Vanhat palaneet katto parrut

Pyhän Olavin Kirkko.

Päivän päätepysäkki, Tampere

Taas pitkä ajo takana, mutta Lapuan ja Ikaalisten kautta löysimme vihdoin perille Tampereelle. Tampere oli meille molemmille tutumpi kaupunki. Itse olen asunut vuoden verran Orivedellä ja työskentelin Tampereella nelisen kuukautta. Mikko taasen on asunut ihan Tampereella ja ollut niinikään töissä. Silti turreilu Tampereelta on täysin jäänyt kokematta.

Näköalatornista voi nähdä myös pyllyjä.

Tampere

Ajettiin heti aluksi Pyynikin näköalatorniin, sillä Mikko ei ollut koskaan käynyt siellä. Alakerran kahviosta syötiin myös munkki tai siis Mikko söi 🙂

Sokerihuuli.

Hotellin etsintä, pieni lepuutus ajamisesta ja sen jälkeen ruoan metsästykseen. Löydettiinkin aika läheltä ravintola, josta saisimme ruokaa. Ravintolan tarjoilija bongasi ruokavalinnoistamme, että saattaisimme olla kasvissyöjiä. Ruokailun päätteeksi hän pyysikin meiltä ideoita kasvisruoiksi ja tästä hyvästä saimme jälkkärit hyvitettyä. Käy mulle!

Asusteltiin yö Omenahotellissa. Omppuhotelli kun ei tarjoa aamupalaa, niin etsittiin sitä sitten aamusella pitkin Tampereen toreja. Kyllä meillä oli ihan selkeä visio. Olin kuullut, että Tammelan torilla olisi jokin uusi raakakiska, nimeltä Bööna ja sinnehän me sitten reippailtiin heti aamusta. Meille maistui kyllä tosi mainiosti! Todella hyviä kaakkuja!

Suolasta raakakakkua aamupalaksi Tammelan torilla.

Ostettiin vielä lisää kakkua.

Ennenkuin lähdettiin matkaan, käytiin hakemassa vielä smuutsit Ruohonjuuresta.

Cocovin smuutsibaarissa Tampereen Ruohonjuuressa.