Viimeiset päivät Köpiksessä.

Ette uskokkaan, kuinka kovasti odotan kotiin pääsyä. Nyt on enemmin koti-ikävä kuin koskaan San Franciscossa asuessani, hassua. Viimeisiin päiviin mahtui mukavia hetkiä pakkaamisen lomassa. Vaikka uhosin lähteväni shoppailemaan, ei sitä kuitenkaan koskaan tapahtunut. Sen sijaan viimeiset illat meni hyvässä seurassa. Ehdin nähdä nimittäin koulu kollegani Sachan vielä toistamiseen, illallistimme hänen kanssa ravintola BioMiossa lähellä Köpiksen ’Teurastamoa’ ja viimeisenä iltana käytiin Mikon toimisto emon kanssa syömässä FireflyGarden ravintolassa. Siis siinä samaisessa, missä Asbjoernin kanssa oltiin viime torstaina. Syötiin eri annokset kuin viimeksi. Ja tuntui kuin ravintolakokemus olisi ollut täysin toinen. Edelleen ruoat olivat todella hyviä, maukkaita ja ennen kaikkea täyttäviä!

Mainokset

FireflyGarden

Vaikka nähtiinkin Asbjoernia lauantaina hänen tupareissa, oli silti kiva sopia treffit, myös ihan rauhallisissa merkeissäkin. Niimpä päätettiin mennä syömään. Aivan meidän kodin läheltä löytyi ravintola FireflyGarden, joka on vegaani ja osaksi raakaravintola. Huh että oli hyvää sekä täyttävää. Seura oli tietty parasta ja saatiin kuulla myös iloisia uutisia 🙂

Alkupalana gnoccheja.

Alkupalana gnoccheja.

Pääruoka

Pääruoka

Pääruoka

Pääruoka

Mikon lakritsajuustokakku.

Mikon lakritsajuustokakku.

Jäljelle jäi vain...

Jäljelle jäi vain…

Ensimmäinen päivä kotirouvana Köpiksessä.

Aamuheräilyjen jälkeen, oli tarkoitus ottaa selvää mistä löytyisi 42RAW niminen ravintola. Olin pistänyt aiemmin viestiä Köpiksessä asuvalle kurssikaverilleni, josko treffattaisiin, kerta olin Kööpenhaminaan tulossa. Sachan suosittelema ravintola oli kyllä huippu. Söin lounaaksi raakalasagnen. Aaah tiedän jo nyt, että tulisin tänne vielä uudestaan. Ruoka oli tosi maistuvaa. Sachan kanssa juttu jäi kuitenkin hieman lyhyeksi, kun hänelle tuli työkiireitä. Mukava saada nimelle kasvot ja persoonallisuus ja sovittiin me toki, että nähtäisiin vielä toistamiseen, ennenkuin lähden takaisin Suomeen. Aiemmassa elämässä en olisi uskaltanut olla näin spontaani ja nähdä ihmisiä. Tämä uusi elämä tuntuu aika jännältä ja mielenkiintoiselta 🙂 hyvä alku tälle matkalle siis.

Tapaslautanen 42RAW:sta.

Tapaslautanen 42RAW:sta.

Ylläri illallinen EMOssa

Näin ystävääni Kiraa kahvin merkeissä aamusella, kun yhtäkkiä kesken tapaamisen Kira heitti ilmaan ”lähdetkö mun kanssa illalla EMOon syömään? Ystäväni juuri perui ja mulla olisi kahden hengen pöytä varattuna seiskaksi.” Voi tietty! Mikäs se semmoinen EMO on?

EMO on Pekka Terävän OLOn vanhoihin perustettu uusi ravintola, joka on OLOa hieman rennonmpi. Viereisessä tilassa oli EMOn viinibaari, johon pystyi tilaamaan keittiöstä myös tapaksia.

Ruoka oli hyvää, ei mitään todella yllättävää, mutta maukasta. Hinnat oli myös OLOa paljon siedettävämmät ja tunnelma salissa rennompi.

Tomaattikeittoa alkuruoaksi.

Tomaattikeittoa alkuruoaksi.

Supermaukasta ja tekstuureiltaan kiinnostavaa sienirisottoa.

Supermaukasta ja tekstuureiltaan kiinnostavaa sienirisottoa.

Iltaa jatkettiin tästä seuraavaksi Maximissa. Oltiin menossa Jaakon ja Saaran kanssa katsomaan Woody Allenin uusinta Blue Valnetine elokuvaa. Päästiin verestämään San Franciscon aikoja, sillä elokuva sijoittui juurikin sinne. 🙂

Vihdoinkin Rauma!

Päästiin piiiitkän päivän jälkeen vihdoin päätepysäkille eli Raumalle. Käytiin nopeasti asettautumassa hotellille ja kysästiin kaupungin paras ravintola respasta. Saatiinkiin sitten hyvä vinkki muutama kuukausi sitten avatusta ravintola Gotosta. Ja siis huh miten hyvää! Menee ihan top 10 ravintoloihin koskaan!

Kuvat kertonee enemmin kuin vuolaat sanani.

Kuvankaappaus 2013-9-20 kello 17.41.30 Kuvankaappaus 2013-9-20 kello 17.41.46 Kuvankaappaus 2013-9-20 kello 17.41.56

2013-08-22 21.22.00

Diggailtiin kyllä Raumasta muutenkin. Vanhassa Raumassa oli jotain tosi paljon samaa, kun Porvoossa. Aika pieni paikkahan tää kuitenkin oli. Voisin silti tulla uudestaan Raumalle pelkästään tän ravintolan tähden 🙂

Kuvankaappaus 2013-9-19 kello 17.36.46 Kuvankaappaus 2013-9-19 kello 17.36.27

Päivän päätepysäkki, Tampere

Taas pitkä ajo takana, mutta Lapuan ja Ikaalisten kautta löysimme vihdoin perille Tampereelle. Tampere oli meille molemmille tutumpi kaupunki. Itse olen asunut vuoden verran Orivedellä ja työskentelin Tampereella nelisen kuukautta. Mikko taasen on asunut ihan Tampereella ja ollut niinikään töissä. Silti turreilu Tampereelta on täysin jäänyt kokematta.

Näköalatornista voi nähdä myös pyllyjä.

Näköalatornista voi nähdä myös pyllyjä.

Tampere

Tampere

2013-08-21 17.32.58

Ajettiin heti aluksi Pyynikin näköalatorniin, sillä Mikko ei ollut koskaan käynyt siellä. Alakerran kahviosta syötiin myös munkki tai siis Mikko söi 🙂

Sokerihuuli.

Sokerihuuli.

Hotellin etsintä, pieni lepuutus ajamisesta ja sen jälkeen ruoan metsästykseen. Löydettiinkin aika läheltä ravintola, josta saisimme ruokaa. Ravintolan tarjoilija bongasi ruokavalinnoistamme, että saattaisimme olla kasvissyöjiä. Ruokailun päätteeksi hän pyysikin meiltä ideoita kasvisruoiksi ja tästä hyvästä saimme jälkkärit hyvitettyä. Käy mulle!

Asusteltiin yö Omenahotellissa. Omppuhotelli kun ei tarjoa aamupalaa, niin etsittiin sitä sitten aamusella pitkin Tampereen toreja. Kyllä meillä oli ihan selkeä visio. Olin kuullut, että Tammelan torilla olisi jokin uusi raakakiska, nimeltä Bööna ja sinnehän me sitten reippailtiin heti aamusta. Meille maistui kyllä tosi mainiosti! Todella hyviä kaakkuja!

Suolasta raakakakkua aamupalaksi Tammelan torilla.

Suolasta raakakakkua aamupalaksi Tammelan torilla.

Ostettiin vielä lisää kakkua.

Ostettiin vielä lisää kakkua.

Ennenkuin lähdettiin matkaan, käytiin hakemassa vielä smuutsit Ruohonjuuresta.

Cocovin smuutsibaarissa Tampereen Ruohonjuuressa.

Cocovin smuutsibaarissa Tampereen Ruohonjuuressa.

Vaasa

Vaasan Hovioikeus

Vaasan Hovioikeus

Vaasan Vankila

Vaasan Vankila

Vaasan Vesitorni

Vaasan Vesitorni

Ajettiin siis Oulusta Vaasaan yhden päivän aikana ja ehdittiin päivän aikana piipahtamaan vielä Raahessa, Kalajoella ja Kokkolassa. Nyt illalla siis Vaasassa. Käytiin hakemassa heti syömistä ja sitten lähdettiin kävelylle kaupunkiin. Kovasti yritettiin ravintolan tarjoilijalta kysellä, mihin sitä nyt täälä Vaasassa pitäisi mennä, mutta ei hän oikein osannut sanoa. Ei kyllä tosin missään muissakaan kaupungeissa 🙂 Mitäköhän sitä itse suosittelisi esimerkiksi Helsingistä?

Kuvankaappaus 2013-9-15 kello 20.48.58

Seuraavana aamuna, ennenkuin startattiin auto kohti seuraavaa kaupunkia, käytiin testaamassa Vaasan uusin Raakaruoka ravintola Raawka. Tosin maisteltiin vaan interiööriä ja vähän makeaa päälle.

Raawka

Raawka

Raawka - Vaasan uusi tulokas raakaruokamarkkinoille.

Raawka – Vaasan uusi tulokas raakaruokamarkkinoille.

Testattiin vain raakapalleroita, kun oltiin ihan just vasta syöty aamupala.

Testattiin vain raakapalleroita, kun oltiin ihan just vasta syöty aamupala.

Pumpulihääpäivä Jyväskylässä

Sunnuntai aamuna lähdettiin Kuopiosta ajamaan kohti Jyväskylään. Tänään vietettäisiin meidän pumpulihääpäivää eli ensimmäistä vuotta naimisissa. Ompa ollut kyllä tapahtumarikas vuosi!

Kahvila Muistossa

Kahvila Muistossa

Saavuttiin Jyväskylään nälkäisinä ja lähdettiin heti etsimään jotain syömistä. Aika läheltä parkkipaikkaa löydettiinkin mukava kahvila Muisto. Tankkauksen jälkeen lähdettiin sitten Alvar Aallon museoon. Sinne olenkin jo kauan halunnut mennä käymään, mutta Jyväskylään ei ole oikein koskaan ollut mitään muuta syytä mennä. Nyt päästiin! Olisipa ollut mielenkiintoista päästä käymään myös Muuratsalon Koetalossa, mutta sinne oli vain arkena opastetut kierrokset, harmi. Onneksi myös museo oli mielenkiintoinen, eli oltiin tyytyväisiä saamaamme informaatioon. Ja nyt on muuten hyvä syy tulla uudestaan Jyväskylään 🙂

Museolle päin!

Museolle päin!

Alvar Aalto Museossa

Alvar Aalto Museossa

Jyväskylä tuntui aika hiljaiselta. Ehkä sunnuntai vaikutti asiaan. Pieni lepo hotellilla ja sitten lähdettiin käymään häädinnerillä ravintola Figarossa. Oikein kelpo paikka häädinnerille. Maukasta oli. Pyystin vielä ”häälahjaksi” meille yrtinoksia mukaan, sillä meillä oli häissä pöydissä yrttejä ja tillinkukkia. Yllätin nimittäin Mikon sillä, että olin salakuljettanut meidän matkalaukuissa San Franciscosta Helsinkiin yhden häissä olleista pulloista sekä meidän polttareista saadut juomalasit. Saimpas yllätettyä!

Shampanjaa

Shampanjaa

Salayllärini

Salayllärini

Oli mulla myös yksi isompikin yllätys, jonka olin salakuljettanut matkalaukuissa. Sen näkee vain ne ketkä tulee kyläilemään meillä 🙂

Päätettiinkin tästä eteenpäin, että otetaan hääpäiville vetovastuu vuorot.

Chez Panisse

Kulkurin vaimo ja kulkuri on ollut vähän kipeänä tässä viimeiset viikot ja ei oikein sen kummempia raportoimisia ole ollut, mutta tänään käytiin ravintolassa jota olen odottanut koko Kaliforniaan muuton ajan. Ravintola mistä puhun on nimeltään Chez Panisse ja se on kuuluisa paikka erityisesti San Franciscon/Kalifornian ruokakulttuurin muovaajana. Ravintolan perustamisen yhteydessä ravintoloitsija Alice Waters tuli rakentaneeksi maanviljelijöiden ketjun, jotta oikeasti hyvä ruoka kohtaisi ne, jotka sitä halajavat.

Chez Panisse sijaitsee Berkeleyssä eli sitä voisi verrata Helsingin ja Kirkkonummen välimatkaan. Meillä oli aivan mainio ”paikallinen” suomalaispariskunta Tiina ja Sami meidän seurana. Todella ihana ilta.

Ravintolan edessä.

Ravintolan edessä.

Ravintolassa on kaksi puolta, yläkerta ja alakerta, joista ymmärtääkseni alakerta (missä mekin söimme) on hieman tyyriimpi. Koko sali syö illan aikana saman menun ja tällähetkellä tuo menu maksoi 85 dollari/henkilö. Toki me kasvis/kala ihmiset saimme tämän illan pääraaka-aineen eli ankan sijaan kalaa pyydettäessä. Alakerran tunnelmaa väritti se, että keittiö oli puoliksi avonainen saliin nähden, joten halutessaan myös keittiön häärinää saattoi seurata. Meille ei siihen jäänyt aikaa. Ravintola oli tunnelmaltaan myös todella aito sisääntulon ja sisustuksen puolesta. Tilassa oli lisäksi todella kauniit kukka-asetelmat!

Alkuruokana meillä oli jokin kurkku/kalalautanen. Tämä alkuruoka yllätti koko pöytäseurueemme, se oli todella hyvää. Alkuruokaa seurasi munakoisoraviolit, jotka myöskin erittäin hyviä, mutta ei mitenkään ”ihmeellisiä”. Tämä ravintola ei kuitenkaan olekaan kikkailuravintola vaan se haluaa tarjota raaka-aineet niitä kunnioittavalla tavalla. Pidin ravioleista paljon, vaikka tosiaan mitään kummempaa niissä ei ollutkaan. Pääruokaa odoteltiin aika tovin ja kun me se vihdoin saatiin, myös meidän edessä istui viipaloitu ankka. Kalatoiveemme oli unohdettu. No eipä hätää. Lautaset haettiin pois, pahoiteltiin hyvin syvään ja ilmaisviinit pöytään. Ankansyöjille punaviiniä ja meille valkoviiniä. Hetken päästä saimme oikeat annokset. Ja ai että miten hyvää! Meillä oli ankan sijaan lohta, lisukkeena molempien lautasilla oli palkopapuja ja jotain aivan mieletöntä sientä! Todella maukasta. Jälkkärinä pöytään kannettiin täydellinen aprikoosi souflée. Mun elämäni ensimmäinen. Teknisesti todella hieno suoritus, soufléesta ei kuitenkaan tullut mun uusi lempi jälkkärini 🙂

Täydellinen kohokas.

Täydellinen kohokas.

Paikan palvelusta haluaisin sanoa sen, että se oli todella erillaista mihin olen täällä tottunut muuten. Ruokailuun annettiin oma rauha, mutta oltiin hyvin kohteliaita. Täällä päin maailmaa on tottunut että tarjoilijat käyvät pari-kolme kertaa ruokailun aikana kyselemässä ”miltä ruoka maistuu”, joka ainakin minua häiritsee suunnattomasti. Tämä paikka antoi roukailijalle rauhan.

Mononen & Mononen pisteyttää:

  • Ruoka 5/5
  • Palvelu 5/5
  • Hinta/Laatu 4,5/5
  • Tila 5/5 

Yhteensä 5/5

Kuten kirjoituksesta saattaa huomata, tätä ravintolakokemusta oltiin odotettu ja se oli sen arvoista. SUOSITTELEN!

Perus turrekuva keittiön edestä.

Perus turrekuva keittiön edestä.