Viimeiset päivät Köpiksessä.

Ette uskokkaan, kuinka kovasti odotan kotiin pääsyä. Nyt on enemmin koti-ikävä kuin koskaan San Franciscossa asuessani, hassua. Viimeisiin päiviin mahtui mukavia hetkiä pakkaamisen lomassa. Vaikka uhosin lähteväni shoppailemaan, ei sitä kuitenkaan koskaan tapahtunut. Sen sijaan viimeiset illat meni hyvässä seurassa. Ehdin nähdä nimittäin koulu kollegani Sachan vielä toistamiseen, illallistimme hänen kanssa ravintola BioMiossa lähellä Köpiksen ’Teurastamoa’ ja viimeisenä iltana käytiin Mikon toimisto emon kanssa syömässä FireflyGarden ravintolassa. Siis siinä samaisessa, missä Asbjoernin kanssa oltiin viime torstaina. Syötiin eri annokset kuin viimeksi. Ja tuntui kuin ravintolakokemus olisi ollut täysin toinen. Edelleen ruoat olivat todella hyviä, maukkaita ja ennen kaikkea täyttäviä!

Mainokset

Kuinkas sitten kävikään?

Aloitin syyskuun alusta (tarkemmin 6.9.) taas lenkkeilyn. Se oli perjantai päivä se ja taisi olla vähän liikaa virtaa 😀 Treeniohjelma (iPhone ohjelmasta nimeltä RunKeeper) on pääosin rasvanpolttoa, ja lenkkejä on ollut aina joka toinen päivä. Se on aika hyvää vaihtelua mulle. Olen aina aiemmin yrittänyt käydä lenkillä ma-pe päivinä, jotta viikonloppu olisi ”vapaa”. Mutta tämä joka toinen on toiminut yllättävän hyvin, jopa täälä Kööpenhaminassa! Paitsi tänään.

Olin lähdössä juoksemaan taas tuota Kööpenhaminan ”Töölönlahtea” ympäri ja sujautin juoksupöksyt jalkaan. Ja mitä huomasinkaan. O-ou! Mun spandexit ei olekkaan ikuiset!? Joudun siis lähtemään viimeistään perjantaina shoppailemaan. ”Voi ei” 🙂

Ilmeisesti vain "Timantit on ikusiaaaa-a-aa".

Ilmeisesti vain ”Timantit on ikusiaaaa-a-aa”.

Niin ja siis selvennykseksi, lenkkihän meni ihan mainiosti, mitä nyt vähän jännitin että aikooko nuo revetä kesken juoksun. Oli nimittäin 40 minuutin juoksu kyseessä.

Lauantait on tehty:

Lauantai aamu alkoi reippaasti, tänään oli nimittäin taas yksi niistä ’jokatoisesta päivästä’ milloin oli treeni päivä. Juoksuhousut päälle ja lenkkarit jalkaan, sitten ei muutakuin menoks. Aivan meidän kodin vieressä on hyvä lenkkipaikka, maasto on tasaista ja lenkin pituutta pystyy varioimaan treenin kestosta riippuen saaden uusia näkymiä kokoajan. Ei käy siis samaa ongelmaa kun Töölönlahdella.

Kuvankaappaus 2013-10-11 kello 19.33.41

Pinkkiä olla pitää!

Pinkkiä olla pitää!

Kuvankaappaus 2013-10-11 kello 19.33.24

Illaksi meidät oli kutsuttu Asbjoernin ja hänen siskonsa (sekä kämppäkaverien) tupareihin. Oltiin tuotu Suomesta tietenkin ruisleipää, suolaa ja salmiakkikossua tuparilahjaksi 🙂

Ensimmäinen päivä kotirouvana Köpiksessä.

Aamuheräilyjen jälkeen, oli tarkoitus ottaa selvää mistä löytyisi 42RAW niminen ravintola. Olin pistänyt aiemmin viestiä Köpiksessä asuvalle kurssikaverilleni, josko treffattaisiin, kerta olin Kööpenhaminaan tulossa. Sachan suosittelema ravintola oli kyllä huippu. Söin lounaaksi raakalasagnen. Aaah tiedän jo nyt, että tulisin tänne vielä uudestaan. Ruoka oli tosi maistuvaa. Sachan kanssa juttu jäi kuitenkin hieman lyhyeksi, kun hänelle tuli työkiireitä. Mukava saada nimelle kasvot ja persoonallisuus ja sovittiin me toki, että nähtäisiin vielä toistamiseen, ennenkuin lähden takaisin Suomeen. Aiemmassa elämässä en olisi uskaltanut olla näin spontaani ja nähdä ihmisiä. Tämä uusi elämä tuntuu aika jännältä ja mielenkiintoiselta 🙂 hyvä alku tälle matkalle siis.

Tapaslautanen 42RAW:sta.

Tapaslautanen 42RAW:sta.

Mikäs sen parempaa..

.. kun nautiskella tästä syyspäivästä, itseään hoivaillen. Olkapääni on ollut kipeänä jo useamman kuukauden. Uskoisin, että se johtui huonosta patjasta Yhdysvalloissa asuessamme. Nyt sain vihdoin ryhdistäydyttyä ja otettua ajan kiropraktikolle. Ja vitsit minkä kiropraktikon löysinkin. Ihan sika hyvän!

Päivä jatkui tästä vielä paremmin, sillä tapasin samaisen hyvinvointivalmennuskoulutuksen käyneen Cindy Rieran, joka teki mulle kasvohoidon. Ah ihanaa, tätä olen odottanut!

Miten voisikaan tämmöisen hyvän päivän paremmin päättää kuin hyvässä seurassa Kumpulassa, mummon hoivissa.

Päivän päätepysäkki, Tampere

Taas pitkä ajo takana, mutta Lapuan ja Ikaalisten kautta löysimme vihdoin perille Tampereelle. Tampere oli meille molemmille tutumpi kaupunki. Itse olen asunut vuoden verran Orivedellä ja työskentelin Tampereella nelisen kuukautta. Mikko taasen on asunut ihan Tampereella ja ollut niinikään töissä. Silti turreilu Tampereelta on täysin jäänyt kokematta.

Näköalatornista voi nähdä myös pyllyjä.

Näköalatornista voi nähdä myös pyllyjä.

Tampere

Tampere

2013-08-21 17.32.58

Ajettiin heti aluksi Pyynikin näköalatorniin, sillä Mikko ei ollut koskaan käynyt siellä. Alakerran kahviosta syötiin myös munkki tai siis Mikko söi 🙂

Sokerihuuli.

Sokerihuuli.

Hotellin etsintä, pieni lepuutus ajamisesta ja sen jälkeen ruoan metsästykseen. Löydettiinkin aika läheltä ravintola, josta saisimme ruokaa. Ravintolan tarjoilija bongasi ruokavalinnoistamme, että saattaisimme olla kasvissyöjiä. Ruokailun päätteeksi hän pyysikin meiltä ideoita kasvisruoiksi ja tästä hyvästä saimme jälkkärit hyvitettyä. Käy mulle!

Asusteltiin yö Omenahotellissa. Omppuhotelli kun ei tarjoa aamupalaa, niin etsittiin sitä sitten aamusella pitkin Tampereen toreja. Kyllä meillä oli ihan selkeä visio. Olin kuullut, että Tammelan torilla olisi jokin uusi raakakiska, nimeltä Bööna ja sinnehän me sitten reippailtiin heti aamusta. Meille maistui kyllä tosi mainiosti! Todella hyviä kaakkuja!

Suolasta raakakakkua aamupalaksi Tammelan torilla.

Suolasta raakakakkua aamupalaksi Tammelan torilla.

Ostettiin vielä lisää kakkua.

Ostettiin vielä lisää kakkua.

Ennenkuin lähdettiin matkaan, käytiin hakemassa vielä smuutsit Ruohonjuuresta.

Cocovin smuutsibaarissa Tampereen Ruohonjuuressa.

Cocovin smuutsibaarissa Tampereen Ruohonjuuressa.

Terveysasiat kuntoon

Aamulla suunnattiin taas lääkäriin. Nyt vihdoin hakemaan ”valmiita” paperitöitä. Röntkenistä ei ollut löytynyt mitään kummaa ja näin päästään vihdoin prosessissa eteenpäin.  Reippailtiin taas kävellen lääkärille hakemaan niitä ”valmiita” paperitöitä, mutta kyllä niitä jouduttiin odottamaan vielä 30 minuuttia ennenkuin päästiin pois. Että se siitä valmiista. Homma on nyt kuitenkin hoidossa, keho huollettu, piikit pistetty ja paperit kunnossa. Saatiin me tästä kaikesta säädöstä, odottelusta ja vaivasta sentään 20 % alennus samoissa tiloissa olevaan spa:han. Jotain edes.

Terveysasiat eivät kuitenkaan jääneet tältäpäivältä tähän. Osallistuin vielä illalla pidettävään webinaariin, joka kertoi Institute for Integrative Nutrition koulutuksen sisällöstä ja ideologiasta. Tarkoitus olisi aloittaa kesällä/syksyllä uudet tuulet terveyden parissa. Mutta vaikka tämä koulutus tähtääkin healt coachin uraan, en ainakaan toistaiseksi itse ole lähdössä perustamaan omaa firmaa sen ympärille. Nyt yritän löytää vain itseä kiinnostavia asioita ja suunnata siihen suuntaan ilman velvotteita tai rationaalista ajattelua.

Kuvankaappaus 2013-6-3 kello 14.46.30

Fashion Statement kotimatkalta.

Fashion Statement kotimatkalta.

Lääkärintarkastus

Meille oli varattu täksi päiväksi lääkärintarkastus. Ollaan lähdössä green card prosessiin täällä ja sitä varten piti käydä toteamassa että ollaan terveitä. Onneksi tiesin vähän jo tästä prosessista, niin olin ottanut mukaan mun rokotuskortin. Sillä pystyisin todistamaan sen että tietyt rokotukset on olemassa eikä niitä tarvitse ottaa sillon uudestaan. Mikolla tämmöstä korttia ei ollut olemassa ja niimpä poikapolo sai pari ylimäärästä rokotusta, jotka se oli juuri saanut vuosi sitten työhöntulotarkastuksessa. No pääasia että hommat saadaan hoitoon. Ainoa rokote, mitä Suomessa yleensä ei tehdä on ihotesti tuberkuloosista ja se meille nyt tehtiin. Perjantaina pitäisi tulla käymään näyttämässä onko se reagoinut mitenkään. Lääkärintarkastus muuten sisälsi vain pituuden, painon, verenpaineen sekä pienen verikokeen. Lisäksi kyseltiin henkisestä tasapainosta mm. onko itsemurha suunnitteluita, halua satuttaa muita ihmisiä ja niin edelleen. Perjantaihin siis!