Shoppaholic

Joskus tulee vastaan niitä outoja päiviä, kun saan tuon mieheni innostumaan vaatteiden ostosta. Se on harvinaista, mutta sitten menee yleensä koko repertuaari uusiksi. Niin taisi käydä taas tänään. Mukaan tarttui paita, huppari, talvitakki ja Dr. Martensit. Josko näillä selviisi taas. Vuoden tai kaksi?

2013-09-21 12.25.54

2013-09-21 12.23.35

2013-09-21 12.42.37

Visa vinkuu.

Visa vinkuu.

Verensokerit tasapainoon.

Verensokerit tasapainoon.

2013-09-21 15.50.53

2013-09-21 15.50.26

Torihommia.

Torihommia.

 

Tanskalaisen designin huuruissa

O-ou! Kävin tänään oikeastaan ensimmäistä kertaa todella shoppailemassa täällä Köpiksessä. Toivoin sormet ristissä että 30 % akkuni jaksaisi ottaa kaikki kuvat, joita puhelimen muistiin tallensin. Ihan melkein nolottaa, mihin design huuruihin sitä joutuikaan 😀 En kehtaa laittaa tänne yhtäkään kuvaa näytille. Ei täällä tarvitse käydä kuin kolmessa kaupassa ja on visa vingutettu (Illums Bolighus, Casa Shop ja Hay House). No oikeasti en kyllä ostanut juuri mitään. Uudet juoksuhousut ja paidan tarpeeseen. Mortteli ja ”kertakäyttö” shottilasit oltiinkin Mikon kanssa jo sovittu, että ostetaan pois hyllyltä pölyttymästä.

Pienen pienet "kertis" mukit ja sopivan kokoinen mortteli.

Pienen pienet ”kertis” mukit ja sopivan kokoinen mortteli.

Päivän päätepysäkki, Tampere

Taas pitkä ajo takana, mutta Lapuan ja Ikaalisten kautta löysimme vihdoin perille Tampereelle. Tampere oli meille molemmille tutumpi kaupunki. Itse olen asunut vuoden verran Orivedellä ja työskentelin Tampereella nelisen kuukautta. Mikko taasen on asunut ihan Tampereella ja ollut niinikään töissä. Silti turreilu Tampereelta on täysin jäänyt kokematta.

Näköalatornista voi nähdä myös pyllyjä.

Näköalatornista voi nähdä myös pyllyjä.

Tampere

Tampere

2013-08-21 17.32.58

Ajettiin heti aluksi Pyynikin näköalatorniin, sillä Mikko ei ollut koskaan käynyt siellä. Alakerran kahviosta syötiin myös munkki tai siis Mikko söi 🙂

Sokerihuuli.

Sokerihuuli.

Hotellin etsintä, pieni lepuutus ajamisesta ja sen jälkeen ruoan metsästykseen. Löydettiinkin aika läheltä ravintola, josta saisimme ruokaa. Ravintolan tarjoilija bongasi ruokavalinnoistamme, että saattaisimme olla kasvissyöjiä. Ruokailun päätteeksi hän pyysikin meiltä ideoita kasvisruoiksi ja tästä hyvästä saimme jälkkärit hyvitettyä. Käy mulle!

Asusteltiin yö Omenahotellissa. Omppuhotelli kun ei tarjoa aamupalaa, niin etsittiin sitä sitten aamusella pitkin Tampereen toreja. Kyllä meillä oli ihan selkeä visio. Olin kuullut, että Tammelan torilla olisi jokin uusi raakakiska, nimeltä Bööna ja sinnehän me sitten reippailtiin heti aamusta. Meille maistui kyllä tosi mainiosti! Todella hyviä kaakkuja!

Suolasta raakakakkua aamupalaksi Tammelan torilla.

Suolasta raakakakkua aamupalaksi Tammelan torilla.

Ostettiin vielä lisää kakkua.

Ostettiin vielä lisää kakkua.

Ennenkuin lähdettiin matkaan, käytiin hakemassa vielä smuutsit Ruohonjuuresta.

Cocovin smuutsibaarissa Tampereen Ruohonjuuressa.

Cocovin smuutsibaarissa Tampereen Ruohonjuuressa.

”Voitaisko ajaa ihan vaan jotain 150km huti että käytäis Lapuan Kankureilla?”

Olen hulluna pellavaan ja pidän erityisesti Lapuan Kankureiden ihanista yksinkertaisista tuotteista. Pyydettiin vuosi sitten häälahjaksi mm. ihania pellavaisia pyyhkeitä samaiselta merkiltä. Nyt oli ihan ”pakko” käydä tehtaanmyymälässä penkomassa edullisia löytöjä, kun kerta ollaan niin ”lähellä”. Kyllähän niitä satasia paloi, heh 🙂 Uudet lakanat lähti matkaan sekä kaunis keltainen villainen torkkupeitto.

Onneksi ei tullut turha reissu ;)

Onneksi ei tullut turha reissu 😉

 

 

Synttäripäivä

Aamupala sänkyyn.

Aamupala sänkyyn.

Synttäriaamuna sankari sai aamupalan sänkyyn. Ja olinhan mä lahjankin keksinyt, vaikka eilen vielä kovasti kiusottelin, että haittaako kun ei lahjaa ollut. Paketista löytyi Steve Alanin vihreä reppu, sarjakuvakirja sekä liput suomalaisen nykytanssijan Raisa Punkin tanssiteokseen.

Aamupalan jälkeen lähdettin reippailemaan kaupungille. Kakkua piti saada! Päivä ehti aika pitkälle, ennenkuin päästiin ulos, joten suunnattiin jo lounaalle saman tien. Vuorossa oli Delfina Pizzeria Missionissa. Delfinassa ollaan käyty muutama vuosi takaperin ja oli kiva päästä kokeilemaan paikan tasoa tänä päivänä. Pizzerialla on hyvä maine tässä kaupungissa. Jotkut väittävät jopa parhaaksi.

Sankari odottaa pitsaa.

Sankari odottaa pitsaa.

Mulla oli lautasella broccoli pitsa, kun Mikko taas maistoi paikan Calzonea. Ruoka maistui, paikka oli tupaten täynnä, palvelu oli oikein kelpoa lounaspaikaksi. Maut pitsassa ei kuitenkaan mielestämme yltänyt Ragazzan pitsoihin, joissa on aina jotain hieman ekstraa ja vaihtelua.

Mononen & Mononen pisteyttää:

  • Ruoka 4/5
  • Palvelu 4/5
  • Hinta/Laatu 4,5/5
  • Tila 4/5 

Yhteensä 4/5

Tästä suunnattiin Craftsman & Wolvesiin kaakulle. Tämä konditoria on sisustettu hienosti, vaikkakin siellä on mielestäni sisustuksen johdosta aika huono akustiikka. Myös kahvia saa odotella  kauan. Se on silti käymisen arvoinen paikka.

Sitruuna-marenki kaakku

Sitruuna-marenki kaakku

Public pyöräkaupassa olisi ollut alennuspäivä tänään ja kovasti olisin halunnut pyörän sieltä ostaa, mutta ajatuksen tasolle jäi vaikkakin kaupassa käytiin. Sen sijaan käytiin ihmettelemässä Nordstömillä lenkkareita meille molemmille. Mitään ei ostettu, mutta ajatus jäi kyllä kytemään päähän.

Nike 3.0

Nike 3.0

Cole Haan Oxfordit Niken pohjallisilla.

Cole Haan Oxfordit Niken pohjallisilla.

Kotimatkalta löysin koivun.

Alla koivupuun!

Alla koivupuun!

Castro – Mission – Turistihelvetti

Toinen päivä turistioppaana. Tänään suunta vei toiseen suuntaan lähinaapurustoon eli Castroon ja Missioniin.

Tervetuloa Castroon (Kuva: Jaakko Torvinen)

Tervetuloa Castroon (Kuva: Jaakko Torvinen)

Castrossa viuhuu sateenkaariliput ja täällä erityisesti näkee paljon nais- ja miespareja. Jaakko saikin tällä reissulla osakseen paljon hymyjä, silmäniskuja ja huuteluja peräänsä. 🙂 Alueelta löytyy mm. Castro teatteri, Hot Cookie-keksikoju ja todella hieno miesten vaatekauppa Unionmade, johon  Jaakko rakastuikin aivan täysin (arvasin!). Minäkin löysin sieltä jotain itselleni, tuoksukynttilän, joka haisee ihan mökille.

Unionmaden tuoksukynttilä (Kuva: Jaakko Torvinen)

Unionmaden tuoksukynttilä (Kuva: Jaakko Torvinen)

Castrosta suunnattiin Missioniin, joka on viereinen kaupunginosa. Lounasaika alkoi olla kohdillaan, joten päätettiin käydä Bar Tartinessa syömässä. Täällä olis kiva käydä syömässä myös illalla, ainakin nettisivujen perusteella menu näyttää hyvältä. Lounasaikaan täältä saa mm. salaattia ja erilaisia leipiä.

Hölmöilyä (Kuva: Jaakko Torvinen)

Hölmöilyä (Kuva: Jaakko Torvinen)

Leipä à la Bar Tarine (Kuva: Jaakko Torvinen)

Leipä à la Bar Tarine (Kuva: Jaakko Torvinen)

Jäävuorisalaattia à la Bar Tartine (Kuva: Jaakko Torvinen)

Jäävuorisalaattia à la Bar Tartine (Kuva: Jaakko Torvinen)

Mun jäävuorisalaattiannos oli aika absurdi. Tais olla kokonainen pallo jäävuorisalaattia ja majoneesia ympäriinsä. Tästä sitten digestiiville eli Four Barrel Coffeen hakemaan kahvia.

Mul on asiaa (taas) (Kuva: Jaakko Torvinen)

Mul on asiaa (taas) (Kuva: Jaakko Torvinen)

Kahvikupposen jälkeen kävin vielä näyttämässä keramiikkapaja Heat Ceramicsia, josta olenkin täällä jo kirjoitellut. Ja sitten päivä olikin vasta puolessa välissä, joten jotain oli vielä keksittävä.

Katutaidetta (Kuva: Jaakko Torvinen)

Katutaidetta (Kuva: Jaakko Torvinen)

Täällä vähän tusiteja jännitti (Kuva: Jaakko Torvinen)

Täällä vähän tusiteja jännitti (Kuva: Jaakko Torvinen)

Kuva spämmääjä F-ratikassa (Kuva: Jaakko Torvinen)

Kuvaspämmääjä F-ratikassa (Kuva: Jaakko Torvinen)

Suunta siis F-ratikkaan ja turistihelvettiin eli Pier 39:lle. Kyseessä Fishermans Warf, josta olen myös kirjoitellut jo täällä blogin puolella aiemmin.

Hattara haisee Fishermans Warfilla (Kuva: Jaakko Torvinen)

Hattara haisee Fishermans Warfilla (Kuva: Jaakko Torvinen)

Merileijonat haisee myös (Kuva: Jaakko Torvinen)

Merileijonat haisee myös (Kuva: Jaakko Torvinen)

Alcatraz näkyy! (Kuva: Jaakko Torvinen)

ja Alcatraz näkyy! (Kuva: Jaakko Torvinen)

Ystävänpäivä

Aamupalalla

Aamupalalla

Meillä alkoi ystävänpäivä rauhallisella aamupalalla. Aamupalalla kilisteltiin mimosoilla. Oltiin edellisenä iltanakin ehditty jo kilistelemään, nimittäin uusille matoille, jotka piti rakentaa palasista. Kyseessä on FLOR niminen mattofirma, jonka mattopalasista voi rakentaa vaikka kummosia mattoja. Me tilattiin aika villit matot ruokailutilaan ja eteiseen. Ihan jännittää kuinka näihin tottuu. Ystävänpäivänlahjaksi Mikko sai Everlanesta kauluspaidan ja muutaman t-paidan.

Eteisen matto

Eteisen matto

Ruokailutilan matto

Ruokailutilan matto

Ystävänpäivänä oli toki hyvä syy nähdä uusia ystäviä, niinpä käytiin Rosan kanssa vähän tyttöjen humputteluilla Fillmore streetin ja Sacramento streetin hujakoilla. Rosan vinkkaamana ostin uusia meikkejä RMS nimiseltä meikkimerkiltä. Pariin otteeseen olen ehtinyt jo meikkipohjaa ja poskipunaa kokeilla ja olen täysin myyty. Meikit on ensinnäkin orgaanisista ainesosista valmistettu, mutta lisäksi niistä jää tosi luonnollisen näköinen iho ja meikkivoide antaa iholle todella kuulaan fiiliksen. Tykkään.

Kello juoksi niin nopeaa lounastus ja shoppailureissulla, että tämänkin tyttösen piti juosta, nimittäin kauppaan. Mikko oli jo pian tulossa kotiin ja mun oli tarkoitus yllättää se vielä illallisella. Onneksi ehdin. Menu koostui You Are my Mustard -salaatista, My Heart Beets to You -risotosta sekä jälkkärinä oli valkosuklaa panna cottaa vadelmilla ja pistaasipähkinöillä.

Salaattia ja Risottoa

Salaattia ja Risottoa

Valkosuklaa panna cotta

Valkosuklaa panna cotta

Ilta ei suinkaan ollut tässä vaan tästä jatkettiin vielä kuuluisalle rokkiklubille eli Bottom of the Hilliin, joka on Potrero Hillissä. Syy lähteä tänne klubille tänään oli muutama päivä takaperin kadulla yllättänyt piano+klarinetti show. Meno oli niin hulvatonta, että päätettiin lähteä kuuntelemaan heitä ihan oikealle keikalle. Illan keikka oli hyvä, mutta ei niin hyvä mikä fiilis katusoitosta oli jäänyt. The John Brothers Piano Companyn jälkeen luvassa oli vielä illan pääesiintyjä, mutta kolmen biisin jälkeenkään ei oikeen otattanut, joten päätettiin suunnata kohti kotia. Hyvä ystävänpäivä kaikin puolin. Yllätin mä toki Mikon vielä kertaalleen ennen nukkumaanmenoa. Mikon sängystä löytyi halko. Mitäköhän siitä seuraa? Tulevaisuuden kirjoitukset sen paljastaa 🙂

Leppoisa lauantai

Lauantaina käytiin moikkaamassa Jukka-Pekkaa ja Akia Ferry Buildingilla. Jukkis tuli maanantaina Suomesta tänne kuukauden komennukselle. Ja ai että, Jukkis toi mulle kauhan! Niinkin yksinkertaisen asian, kun kauhan. Mutta en vaan yksinkertaisesti ole löytänyt täältä sopivan mallista kauhaa käteeni. Mikä onni!

Oltais haluttu näyttää Jukkikselle vähän kaupunkia, mutta polonen oli saanut jonkun pienen flunssanpoikasen, niin meni ajatukset mönkään. Me käytiin sitten metsästämässä meille viinilaseja ja ruokalautasia. Heat Ceramicsin neljä aamiaismurokulhoa alkaa tässä jo 1,5 kk jälkeen tuntumaan vähän vähäiseltä astiakaapin sisällöltä 🙂

Oltiin päätetty, että halutaan jotain tosi yksinkertaista ja geneeristä tällä kertaa. Viinilasit löytyi Sur la Table nimisestä kokkipuodista ja lautaset Crate & Barrelista. Muutama homma pois taas to-do listalta. Check, check ja check!

Viinilasi, ruokalautanen, keittolautanen

Viinilasi, ruokalautanen, keittolautanen

Alamedan antiikki kirppari

Sunnuntaina meillä oli reissu tiedossa Alamedaan isolle antiikki kirppikselle. Alamedan kirppistä pidetään aina joka kuun ensimmäisenä sunnuntaina ja sinne on sisäänpääsymaksu, ainankin aikaisille linnuille. Ensimmäisten tuntien aikana sisäänpääsystä pitää maksaa 10 dollari, sitten 5 ja loppuaikana sisään pääsee ilmaiseksi.

Suuntana Alameda

Suuntana Alameda

Mika ja Rosa oli niin mukavia, että ottivat meidät kyytiin ja päästiin tutustumaan tähän kirpputoriin. Matkaa kuitenkin oli sen puolisen tuntia keskustasta autolla. Julkisilla olisi mennyt vielä kauemmin. Kierreltiin toria ihmetellen ja inspiroituen. Löydettiin me lopuksi meille eteisen penkki 78 dollarilla. Jes! Ja se mahtui onneksi vielä autoonkin, kun sylissä pidettiin. Torilla oli tosi paljon kaikkea mielenkiintoista ja hienoa. Siellä oli kuitenkin hankalaa tunnistaa helmet ja feikatut tavarat. Lähinnä siis, kun ei tunne paikallista sisustustyyliä.

Löytäjä saa pitää

Löytäjä saa pitää

Sunnuntaina jännitettiin myös SuperBowlia, siis urheilua. Kuunneltiin lähinnä miten yläkertalaiset älisivät, huusivat ja tsemppasivat San Franciscon 49erseja. Voittoa ei kuitenkaan tullut.

Berkeleyn reissusta

Lauantaina lähdettiin käymään Berkeleyn puolella näkemään Mikon pitkäaikaista ystävää Samia ja hänen perhettä. Meidät oli kutsuttu grillailemaan ja eihän nyt semmoisesta kutsusta voi tietenkään kieltäytyä 🙂

San Francisco - berekeley

San Francisco – Berkeley

Ennen Berkeleyhin suuntaamista, käytiin vielä katsastamassa perjantaina löydetyt huonekalukaupat, joskos sieltä olis löytynyt meille keittiöön pöytä tai jotain muuta tarpeellista. Ensimmäinen kauppa oli tosi potentiaalinen, mutta ehkä hitusen tyyris. Toinen, Zonal, sen sijaan oli todellinen aarreaitta. Kaikkea vanhaa pelastettua. Sieltähän se pöytäkin sitten löytyi. Hieman hutiseva ja tutiseva, mutta mahtavan historiikkinen ja tykkäsin erityisesti sen muodosta. Pitkä ja kapeahko. Siitähän se sitten lähti meidän matkaan!

snägäri ilta

Näkymä kaupunkin päin

Näkymä kaupunkiin päin

Grillausmestari ja apuri

Grillausmestari ja apuri

Ilta-aurinko

Ilta-aurinko

Berkeleyssä Samin ja Tiinan luona ihasteltiin maisemia ja grillailtiin. Ruokailun päätteeksi käytiin vielä kiipeämässä vielä vähän korkeammalle katsomaan maisemia. Ja aikamoiset maisemat muuten olikin! Kyllä täälä kelpais asua, jos työmatka ei vaan olis niin pitkä. Ennen junaan menoa käytiin vielä syömässä jäätelöä kuumien suklaahippukeksien välissä. Mononen&Mononen valitsi jäätelön mauksi matcha-teetä, Berkeleyn ”snägäri” saa pisteet 4,5/5. Kaksi keksiä ja jäätelöpallo maksoi 2 dollaria. Varaudu jonottamiseen 🙂

Snägärillä

Snägärillä

Samista ja Tiinasta saadaan leikkikavereita puoleksi vuodeksi, jonka jälkeen he lähtee seuraavaan maahan eli Norjaan. Matka Californiaan tuli Tiinan kautta, joka tekee rintasyöpätutkimusta nyt täälä Berkeleyn yliopistossa. Sami sen sijaan puuhastelee oman firmansa parissa uhmaten 10 tunnin aikaeroa Suomeen, missä loput pelifirman jäsenistä työskentelee.