Lauantait on tehty:

Lauantai aamu alkoi reippaasti, tänään oli nimittäin taas yksi niistä ’jokatoisesta päivästä’ milloin oli treeni päivä. Juoksuhousut päälle ja lenkkarit jalkaan, sitten ei muutakuin menoks. Aivan meidän kodin vieressä on hyvä lenkkipaikka, maasto on tasaista ja lenkin pituutta pystyy varioimaan treenin kestosta riippuen saaden uusia näkymiä kokoajan. Ei käy siis samaa ongelmaa kun Töölönlahdella.

Kuvankaappaus 2013-10-11 kello 19.33.41

Pinkkiä olla pitää!

Pinkkiä olla pitää!

Kuvankaappaus 2013-10-11 kello 19.33.24

Illaksi meidät oli kutsuttu Asbjoernin ja hänen siskonsa (sekä kämppäkaverien) tupareihin. Oltiin tuotu Suomesta tietenkin ruisleipää, suolaa ja salmiakkikossua tuparilahjaksi 🙂

Mainokset

3023km, 47h ratin takana, 2,5 viikkoa tienpäällä, 25 kaupunkia rikkaampana

Meidän matka tuli päätökseen tänään. Ajettiin vielä Pohjaan moikaten Jussia ja Fiskarsin  maalaismarkkinoille ihmettelemään kovia hintoja. Lounasta syötiin Värssyssä. Nam! Kotimatkalla pysähdyttiin Siuntion kohdalla ja käytiin ihmettelemässä vielä vuosi sitten ihailemaamme tonttia. Pickalasta käytiin poimimassa maisseja.

Kuvankaappaus 2013-9-25 kello 12.22.22

Vaapukalle matka oli rankka, toinen silmistä luppasi viime metreillä.

Vaapukalle matka oli rankka, toinen silmistä luppasi viime metreillä.

Kuvankaappaus 2013-9-25 kello 12.22.35

Perillä!

Hanko

Matkan viimeinen etappi, Hanko, häämöttää edessä. Ajettiin Hankoon suoraan Raumalta, mitä nyt pysähdyttiin muutamaksi tunniksi Laitilaan siskoa moikkaamaan. Siitä sitten suoraan posotettiin Hankoon asti, vaikka alunperäinen suunnitelma oli pysähtyä vielä Turussa yöksi. Ajatus oli että saisimme lomallemme toisen hieman ”pidemmän” pysähdyksen eli peräti kaksi yötä kohteessa.

Emme olleet kumpikaan käyneet Hangossa aiemmin ja tuli aivan yllätyksenä, että kyseessä oli niinkin pieni paikka! Satuimme paikalle myös todella otolliseen aikaan sillä Hanko oli menossa ”kiinni” tänä viikonloppuna eli luvassa olisi Hankopäivät ja paljon ohjelmaa. Ravintoloiden puolesta Hanko ei kyllä kummoisia pisteitä meiltä saanut.

This is Hanko!

Kuvankaappaus 2013-9-25 kello 12.19.45 Kuvankaappaus 2013-9-25 kello 12.19.55 Kuvankaappaus 2013-9-25 kello 12.20.17 Kuvankaappaus 2013-9-25 kello 12.20.31 Kuvankaappaus 2013-9-25 kello 12.20.56 Kuvankaappaus 2013-9-25 kello 12.21.10

Kuvankaappaus 2013-9-25 kello 12.23.13 Kuvankaappaus 2013-9-25 kello 12.23.06 Kuvankaappaus 2013-9-25 kello 12.21.31 Kuvankaappaus 2013-9-25 kello 12.20.05

Kuvankaappaus 2013-9-25 kello 12.23.23 Kuvankaappaus 2013-9-25 kello 12.23.31

Vihdoinkin Rauma!

Päästiin piiiitkän päivän jälkeen vihdoin päätepysäkille eli Raumalle. Käytiin nopeasti asettautumassa hotellille ja kysästiin kaupungin paras ravintola respasta. Saatiinkiin sitten hyvä vinkki muutama kuukausi sitten avatusta ravintola Gotosta. Ja siis huh miten hyvää! Menee ihan top 10 ravintoloihin koskaan!

Kuvat kertonee enemmin kuin vuolaat sanani.

Kuvankaappaus 2013-9-20 kello 17.41.30 Kuvankaappaus 2013-9-20 kello 17.41.46 Kuvankaappaus 2013-9-20 kello 17.41.56

2013-08-22 21.22.00

Diggailtiin kyllä Raumasta muutenkin. Vanhassa Raumassa oli jotain tosi paljon samaa, kun Porvoossa. Aika pieni paikkahan tää kuitenkin oli. Voisin silti tulla uudestaan Raumalle pelkästään tän ravintolan tähden 🙂

Kuvankaappaus 2013-9-19 kello 17.36.46 Kuvankaappaus 2013-9-19 kello 17.36.27

12 kilometrin huti

”Hei! Olkiluodon ydinvoimalaan olis 12 km. Käydäänkö??!!!” No eiköhän me sitten käydä, tuskin tänne muutenkaan tullaan?

Tietämättä edes siitä, onko Olkiluodossa mitään katsottavaa, poikettiin meidän reitiltä vielä kerran. Rauma, päivän päätepysäkki, olisi ollut jo todella lähellä, mutta me päätettiin mennä Olkiluotoon. Sekopäistä? Ehkä?

Kahdentoista kilometrin päästä tultiin portille. ”Saakohan tuosta mennä?” No muutkin meni, niin mentiin mekin. Ja Olkiluodon vierailukeskus löytyikin melkein heti portin jälkeen vasemmalta. Siis vierailukeskus? Kaikkea ne rakentaakin. Ehkä tähän liittyy joku lakisäädös, että ydinvoimaloiden pitää tarjota tietoa avoimesti ihmisille? Tiedä häntä. Vierailukeskus oli kuitenkin auki kahdeksaan asti arkipäivänä. Aika kreisiä, sanon minä. Niin ja ilmainen.

Näkymä ydinvoimalaan.

Näkymä ydinvoimalaan.

Vierailukeskuksesta löytyi paljon kaikenmoista teknistä vimpainta, nappia, nippeliä, videota ja muita opettavaisia pisteitä. Ainut vaan että ydinvoimasta puhuttiin koko näyttelyn ajan todella turvallisena asiana. Mulla ei ollut kertaakaan turvallinen olo. Itseasiassa toivoin pääseväni sieltä mahdollisimman pian pois.

Vierailukeskus oli aika kaukana itse reaktoreista, mutta sinne oli kyllä näköyhteys, sellainen tarkkaamo siis. Me pystyttiin katsomaan sieltä vierailukeskuksesta mitä työntekijät teki ja puhui siellä ydinvoimalassa. Aika hullua!

Mikko tarkkailee työntekijöitä.

Mikko tarkkailee työntekijöitä.

Tavallaan Olkiluoto oli ihan mielenkiintoinen paikka. Jotenkin tuntui että kävi jossain missä ei olisi oikeasti saanut käydä. Käyköhän Olkiluodossa paljon turistibusseja?

 

Kaksi tuntia Porissa

Kamala nälkä!!! Meillä olisi kaksi tuntia aikaa viipyä Porissa, mitä täällä siis voisi tehdä?

2013-08-22 15.18.29

Aluksi etsittiin meille ruokaa. Torin kupeesta löytyikin mukavan oloinen viinipaikka, jossa oli myös italialaishenkistä ruokaa tarjolla. Päätettiin jäädä siihen, sillä aikaa ei ollut nyt hukattavissa.

Vaikka jälkkärikiintiö alkaa olla aika täysi, ei tätä pikku kerros pistaasi-valkosuklaa jälkkäriä voinut ohittaa.

Vaikka jälkkärikiintiö alkaa olla aika täysi, ei tätä pikku kerros-pistaasi-valkosuklaa jälkkäriä voinut ohittaa.

Ravintolan omistajan vinkkasi meille, muutaman kohteen missä ehdittäisiin vielä noin tunnissa pyörähtämään. Suuntana siis ainankin Kirjurinluoto!

2013-08-22 16.44.14

2013-08-22 16.41.05

2013-08-22 16.53.14

Pyhän Olavin Kirkko

Olen kauan haaveillut pääseväni näkemään Kuutti Lavosen teokset Pyhän Olavin Kirkossa ja nyt siihen tuli oiva tilaisuus. Suuntamme oli seuraavaksi Länsirannikko, joten Vammala jäisi todella näppärästi matkan varelle.

Tuomiokirkko

Tuomiokirkko

Ensin löydettiin Vammalasta Tuomiokirkko. Aika massiivisen työn he olivat saaneet tehtäväkseen, mietin. Käveltiin kirkkoon sisään ja todettiin, että taidettiin löytää väärä kirkko 😀 Eihän täällä mitään nykytaidetta ole seinällä. Hyvin perinteistä kirkkotaidetta sen sijaan.

AIka A-luokan lepopaikat

Aika A-luokan lepopaikat

Laskettiin navigaattoriin uudet koordinaatit ja kyllä se Pyhän Olavin Kirkkokin sitten löytyi, kapean hiekkatien päästä.

Pyhän Olavin Kirkko

Pyhän Olavin Kirkko

Pyhän Olavin Kirkko siis tuhopoltettiin ja sen takia nyt Kuutti Lavosta ja Osmo Rauhalaa pyydettiin maalaamaan ristintie ja alkukertomus uuteen kirkkoon. Aika vakuuttavia töitä. Satuttiin vielä opastetun kierroksen aikaan, joten saatiin kuulla myös tarkemmin töiden ideologiaa, symboliikkaa ja työprosessia.

Kuutti Lavosen töitä.

Kuutti Lavosen töitä.

Vanhat palaneet katto parrut

Vanhat palaneet katto parrut

SONY DSC

Pyhän Olavin Kirkko.

Pyhän Olavin Kirkko.

Päivän päätepysäkki, Tampere

Taas pitkä ajo takana, mutta Lapuan ja Ikaalisten kautta löysimme vihdoin perille Tampereelle. Tampere oli meille molemmille tutumpi kaupunki. Itse olen asunut vuoden verran Orivedellä ja työskentelin Tampereella nelisen kuukautta. Mikko taasen on asunut ihan Tampereella ja ollut niinikään töissä. Silti turreilu Tampereelta on täysin jäänyt kokematta.

Näköalatornista voi nähdä myös pyllyjä.

Näköalatornista voi nähdä myös pyllyjä.

Tampere

Tampere

2013-08-21 17.32.58

Ajettiin heti aluksi Pyynikin näköalatorniin, sillä Mikko ei ollut koskaan käynyt siellä. Alakerran kahviosta syötiin myös munkki tai siis Mikko söi 🙂

Sokerihuuli.

Sokerihuuli.

Hotellin etsintä, pieni lepuutus ajamisesta ja sen jälkeen ruoan metsästykseen. Löydettiinkin aika läheltä ravintola, josta saisimme ruokaa. Ravintolan tarjoilija bongasi ruokavalinnoistamme, että saattaisimme olla kasvissyöjiä. Ruokailun päätteeksi hän pyysikin meiltä ideoita kasvisruoiksi ja tästä hyvästä saimme jälkkärit hyvitettyä. Käy mulle!

Asusteltiin yö Omenahotellissa. Omppuhotelli kun ei tarjoa aamupalaa, niin etsittiin sitä sitten aamusella pitkin Tampereen toreja. Kyllä meillä oli ihan selkeä visio. Olin kuullut, että Tammelan torilla olisi jokin uusi raakakiska, nimeltä Bööna ja sinnehän me sitten reippailtiin heti aamusta. Meille maistui kyllä tosi mainiosti! Todella hyviä kaakkuja!

Suolasta raakakakkua aamupalaksi Tammelan torilla.

Suolasta raakakakkua aamupalaksi Tammelan torilla.

Ostettiin vielä lisää kakkua.

Ostettiin vielä lisää kakkua.

Ennenkuin lähdettiin matkaan, käytiin hakemassa vielä smuutsit Ruohonjuuresta.

Cocovin smuutsibaarissa Tampereen Ruohonjuuressa.

Cocovin smuutsibaarissa Tampereen Ruohonjuuressa.

Ikaalinen

Mikko muutti Kalajoen kodista seuraavaksi Ikaalisiin ja päätettiin käydä katsomassa löytyisikö vanha talo vielä, kerta Ikaalinen jäi niin selkeästi matkan varrelle. Ja kyllähän se löytyi! Naapurissakin asui vielä tuttuja ja rupateltiin pitkä tovi Nummeloiden kanssa.

Mikon lapsuusmaisemissa Ikaalisissa.

Mikon lapsuusmaisemissa Ikaalisissa.

”Voitaisko ajaa ihan vaan jotain 150km huti että käytäis Lapuan Kankureilla?”

Olen hulluna pellavaan ja pidän erityisesti Lapuan Kankureiden ihanista yksinkertaisista tuotteista. Pyydettiin vuosi sitten häälahjaksi mm. ihania pellavaisia pyyhkeitä samaiselta merkiltä. Nyt oli ihan ”pakko” käydä tehtaanmyymälässä penkomassa edullisia löytöjä, kun kerta ollaan niin ”lähellä”. Kyllähän niitä satasia paloi, heh 🙂 Uudet lakanat lähti matkaan sekä kaunis keltainen villainen torkkupeitto.

Onneksi ei tullut turha reissu ;)

Onneksi ei tullut turha reissu 😉